No niin, josko tässä runosuoni sykkis ees vähäsen taas.
Viime marraskuun postauksesta tais mennä jopa 2 päivää ku postiluukusta tipahti kirje, että vuokrasopimus puretaan, koska asuntojen omistaja on myynyt kiinteistön ja tilalle remontoidaan hoivakiinteistö. Sehän meinasi sitä että 6 henkiselle perheelle pitäisi löytää jostain tilava asunto. Onneksi VVO oli avustamassa asunnonhankinnassa ja meille löytyikin sopiva kolmio (neliö olisi ollut ihanteellisempi, mutta eipä niitä täällä Oulussa haitaksi asti ole). Rakastuin asuntoon kyllä ensisilmäyksellä. Iso keittiö (vihdoinkin me sovitaan yhtä aikaa syömään) ja oma sauna <3 Nyt me siiskin olemme kohta vuoden majailleet Toppilassa (täällä kaikkien hullujen ja narkkareiden ja tappajien keskellä, ja paskat, rauhallista täällä on).

Lapset syö ja kasvaa. Isa meni 4 luokalle, Jiri 2:lle ja Tuukka sai päiväkotipaikan lähipäiväkodista. Uusia kavereita on löytyny ja pihapiiri on täynnä lapsia. Tuukan paras kaveri on Sofia, muistaa tämä mainita useampaan kertaan päivän aikana.
Viivistä on kasvanu iso tyttö jo. Ja uhmakas sellainen.Sanoja ei oikein vielä tule, mutta kovasti juttelee omalla kielellään.

Mitäpä sitä muuta kertoilisi näin kuulumisina? Pelaan edelleen säbää, kolmosdivarissa. Lääkitys ollu tauolla kohta vuoden päivät ja välillä tuntuu että oli huono idea lopettaa, mutta useimmiten kuitenki on ihan hyvä olo.

Pistänpä tänne sitten vielä kuvia uudesta kodista, kunhan saan aikaseksi.