Koitan tässä nyt saada kirjoitettua jotain järkevää asiasta. Viimeisen reilun viikon aikana on hurjasti taas suru-uutisia kuulunut. Kaksi lapsen niin traagista kuolemaa :'(
Ensin suruviesti tavoitti minut Nuorgamissa syyslomaillessa. Tuttavani poika oli puukotettu kuoliaaksi kesken koulupäivän. Uutinen veti mielen matalaksi ja suru kylässä oli suuri (ja on sitä varmasti edelleen). Muistan kyseisen pojan parhaiten ekaluokkalaisena pienenä miehen alkuna. Myöhemmät suurimmat muistot on se mahtava lauluääni. Kuinka nuoresta miehen alusta voiki lähteä niin mahtava ääni.
Eilen sain lukea facebook seinältä suruviestin jossa kerrottiin että taivaalle on syttynyt uusi tähti. Pieni ihminen on lähtenyt viimeiselle matkalleen. Jo silloin iski suru, vaikken vielä tiennyt enempää, vaikka jokin pieni tunne jo oli että kenestä on kysymys. Tänään asia sitten varmistui ja jos vain vielä enemmän pystyi surettamaan, niin niin kävi :'(
Sillä hetkellä pisti miettimään, miksi toisinaan elämä on niin epäreilua? He jotka rakastavat lapsiaan, menettävät heidät. He jotka haluaisivat lapsia saada, eivät niitä saa.
Samaan aikaan on ihmisiä jotka tekevät lapsia vaikka eivät heitä pysty koskaan rakastamaan vaan haluavat vain heitä satuttaa :/
Tänäkin iltana sytytin kaksi kynttilää heidän muistolleen <3
Ja tänäkin iltana menen nukkumaan onnellisena siitä että minulla on neljä niin rakasta lasta <3
http://m.youtube.com/watch?v=0w1oXGKW1rI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti