ajatuksia lastenkasvatuksesta

Mie oon monesti miettiny että on tää lastenkasvatus oikeesti aika rankkaa puuhaa. Siis ei niinkään se mitä ite teet vaan se mitä muut on mieltä. Oliski vaan sellanen kultainen keskitie, mutta ei... Teet miten hyvänsä niin aina se on jonku mielestä väärin.
No ei sillä, onneks ite osaan ajatella omilla aivoilla ja tiiän mikä on meille paras tapa, vaikka niitä "hyviä" neuvoja satelee ovista ja ikkunoista.
Otetaan esimerkiksi tää Tuukan kuivaksi opettelu. On kokeiltu uhkailua, kiristystä ja lahjontaa, mut mikään ei auta. Ei auta tarroilla lahjomiset, ei karkit. Yhessä välissä tuumasin jo et saa ite pestä arseensa seuraavalla kerralla (joo, ei ehkä fiksuin tapa, mut turhauttaa jo itteäki). No hyviä neuvojahan tulee: "otat vaan vaipan pois, äkkiä se oppii" - joo, ehkä viikossa. Siihen mennessä oon menettäny hermoni miljoona kertaa, meillä on likasia mattoja pino, kauhea kasa (jo sen entisen lisäksi) likasia vaatteita ja kusinen sohva... Joka paikka pitäis suurin piirtein muovittaa että tääl pystyis muut elämään. Aluksi lohduttauduin sillä et tuskin se kouluun vaipoissa menee, nyt oon luovuttanu.. Ehkä sit armeijaan mennessä :D

Sit on nää kiinteet. Siis joo, oon alottanu kaikille kiinteet jo 3kk:n iässä, so what. Suosituksia on joka lähtöön, mut maalaisjärkeä saa käyttää. En miekään arvostele niitä jotka alottaa kiinteet vasta 6kk:n iässä. Jokainen taplaa tyylillään. Jirille alotettiin vellit jo 5vko:n iässä ;) Jätkä veteli toista litraa maitoa päivässä, joten oli vähän pakkoki. Ja olihan hän iso poika, syntyessä 3300g, 1kk 5350g, 2kk 6540g ja 3kk 7590g :D Isa paino vuoden ikäsenä 8kg :D

Mut jokatapauksessa mie toivon että mun lapsista tulee kunnon ihmisiä vaikka eivät tissiä oo saaneetkaan ku maks 2kk, kiinteet on alotettu aikasin ja vaipoissa ovat kaikki olleet vielä 3-vuotiaina. Ihmisiä jotka osaa kunnioittaa toisen omaa, eikä niinku meän naapuritalon teinipojat et hajottavat kaiken mikä eteen sattuu.