Monet hehkuttaa tätä päivää, mulle tää on vaan päivä muitten joukossa... Joka toinen perjantai menee autossa istuessa, ku käyn viemässä lapset isälleen. Joka toisen mähöän kotona (jos nyt ei jostain syystä satu joku houkkaamaan mua liikenteeseen). Tänään mähötään kotona, heti aamusta asti. Pojilla vapaapäivä hoidosta, käytiin Jirin kans lääkärillä ku kaatu kaks kk sitte luistimilla ja siitä asti kipuillu jalka. Jalassa ei kuvausta vaativaa vaivaa oo, mut laahustamisen takia lähete fysioterapiaan. Tuukkaa en jaksanu lähteä viemään hoitoon, joten kotona ollaan. Tosin päiväkodilla tuli käytyä, päivittämässä Tuukan VaSu. Kovasti mun pieni mies sai kehuja aktiivisuudestaan, ilosuudestaan ja sosiaalisuudestaan. Ja onneksi Lto oli samaa mieltä mun kans vaippa asiasta, sitten kun Tuukka on valmis.
Alkaa välillä ahdistaan nää päivät. Kaikki niin samanlaisia.
6.30 herätyskello soi, 8:ksi pojat hoitoon. Viivi herää n. 9:ltä, aamutouhut ja aamusose/-velli. Viivi nukahtaa, mää katon telkkaria, täytän tiskikoneen ja pesen pyykkiä. Pojat kotiin klo 12. Sit aletaan ootteleen Isaa kotia. Ruuanlaittoa, vaipanvaihtoa, Viivin syöttämistä. 19 maissa alkaa hakeen lapsia naapurista kotiin pikkuhiljaa iltahommiin. 20 Viivi sänkyyn ja sit sohvan nurkkaan istumaan. 21 mennessä kaikki lapset nukkuu (toivon mukaan), sit voiki jo iteki alkaa suunnitella nukkumista. Viikonlopun tunnistaa viikonlopuksi vain siitä että kello ei soi aamulla. No jee...
Töihin sitä kaipaa välillä, mut toisaalta miksen ois lasten kans kotona ku on siihen mahdollisuus? Jiriki menee kouluun syksyllä ja kaikkea. Ja varsinki jos M menee töihin, niin sit joutuis pikku-Viivin laittaan päiväkotiin. Tosin onhan noi muutki pk-uransa alottanu 11k:n iässä... Äh, ku on hankalaa..
Taidan mennä syömään pullaa :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti